Võrun Kreutzwaldin lukioon sekä Võruun ja Tarttoon tutustuivat Comenius- ja ystävyyslukiomatkalla 22. – 25.1. Justus Hämäläinen, Elmo Karttunen ja Hannes Lainio. Opettajista mukana olivat Mikko Belinskij ja Kaisu Lahikainen.

Kaksi päivää kului matkoihin ja kaksi päivää ehdittiin olla perillä. Torstaina aamupäivällä opiskelijat kertoivat Kreutzwaldin lukion oppilaskunnan edustajille Lauritsalan lukiosta ja nuorten harrastuksista Lappeenrannassa. He pääsivät myös olemaan mukana venäjän ja musiikin tunnilla. Yhdessä mietittiin Comenius-projektin jatkoa ja ideoita.

Iltapäivällä ajettiin Piusan kylään, jossa saatiin pistää kädet saveen ja tehdä keraamikko Meelis Krigulin neuvomana oma astia. Se poltetaan ja lasitetaan savipajassa, ja tekijät saavat tuotteensa, kun võrulaiset tulevat keväällä vastavierailulle.

Elämys niin opiskelijoille kuin opettajille oli Tarton retki, josta kertovat Justus ja Hannes.

Tarton retki

Perjantaina eli viimeisenä kokonaisena päivänä suuntasimme aamuyhdeksän aikoihin kohti Tarttoa ja sen yliopistoa sekä Ahhaa-tiedekeskusta. Tarttoon ajoi noin puolentoista tunnin verran. Tarttoon tuli mukaan yksi opettaja Kreutzwaldin lukiosta sekä yksi majoittajamme Sepo. Matka taittui nukkuen.

Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli Ahhaa-keskus.  Ahhaa-keskus on kuin kotimaamme Heureka, ja se on Baltian suurin tiedekeskus. Siellä oli paljon mielenkiintoisia ja hauskoja laitteita, joita sai kokeilla, kuten F-18-hävittäjän lentosimulaattori, polkupyörä, jota ajettiin vaijerin päällä korkeuksissa, ja laite, jossa täytyi nostaa itsensä ylös pelkillä käsivoimilla köydestä vetäen. Lisäksi oli tila, jossa oman varjonsa pystyi tallentamaan seinään. Siellä oli paljon erilaisia huoneita, kuten vinoja huoneita, tunneli, jossa oli vaikea pysyä pystyssä, sillä tausta pyöri koko ajan, peilisokkelo sekä pieniä huoneita, jotka tarjosivat kaikenlaista tietoa ja joissa sai itse kokeilla esimerkiksi eri eläinten nahkoja ja turkkeja. Luontoaiheisessa osiossa oli erilaisten eläinten luurankoja, ja siellä sai seurata kananpoikien kuoriutumista.

Ahhaa-keskuksen buffet oli todella hyvä: lihamureketta, kanaa, leipää ja eri keittoja, ja se maksoi alle viisi euroa! Kuitenkin Kreutzwaldin lukiosta tullut opettaja tarjoutui ystävällisesti tarjoamaan meille buffetaterian.

Nämä mainitut jutut ovat kuitenkin pieni osa koko Ahhaa-keskuksesta, ja jos sinulle tulee joskus mahdollisuus käydä siellä, käy ihmeessä!

Ahhaan jälkeen sovimme, että meillä on noin kaksi tuntia aikaa kierrellä kaupoissa ja kuljeksia itsekseen. Tartossa on kaksi isoa kauppakeskusta, jotka ovat vierekkäin. Toisen keskuksen nimi on Tasku. Hintataso oli alhainen, sillä alennusmyynnit olivat päättymäisillään, ja löydettiin Elmon kanssa pipot, jotka maksoivat vain 3 euroa kappaleelta! Mukaan tarttuivat myös kengät, jotka maksoivat vain 25 euroa.

Shoppailun jälkeen kävelimme Tarton yliopistolle vanhoja rakennuksia ihaillen.

Tartto on kuuluisa yliopistokaupunki, jonne menee myös paljon suomalaisia opiskelijoita.

Tarton yliopiston päärakennus oli hohtavan valkoinen ja todella hieno. 1700-luvun tyyli näkyi jokaisessa rakennuksessa. Harmi, ettemme päässeet sisään itse yliopistoon.

Nuorten elämä

Võrun nuoret olivat hieman ujoja, mutta heihin tutustui nopeasti. Moni puhui aika hyvää englantia, mutta he eivät uskaltaneet kuitenkaan puhua sitä kovinkaan paljon. Kyllä he varmasti osasivat, mutta eivät ehkä uskaltaneet väärinkäsitysten pelossa puhua niin paljon.

Viimeisenä iltana kokoonnuimme yhden isäntäperheen kotiin, ja sinne tuli myös isäntiemme kavereita. Heidän mielestään Võrussa ei ole oikein mitään hienoa, koska se on todella pieni paikka. Se on myös suhteellisen kaukana suurista kaupungeista. Monet aikovatkin muuttaa pois, jos he saavat töitä muualta. Monilla on normaaleja harrastuksia, kuten jalkapallo tai kuntosali. Mutta pääpiirteiltään Võrussa ei ole nuorisolle muuta kuin koulu. Võrussa on nuorten mielestä kuitenkin parasta paikan pienuus ja se, että kaikki tuntevat toisensa

Yksi paikallinen nuori sanoi puoliksi leikillään, että Võrussa ei ole muuta tekemistä kuin juoda alkoholia. Tuossa toteamuksessa piilee kyllä pieni totuus, koska näin hieman suuremmasta kaupungista kotoisin olevana, ei löytänyt oikein mitään kiinnostavaa sieltä. Alkoholin käyttöä lisää vielä se, että väkeviä saa ostaa jo 18-vuotiaana, miedompien ikäraja on 16 vuotta. Panimme kaverin kanssa merkille, että todella moni, ehkä jopa noin puolet lukiolaisista käytti nuuskaa. Se oli yllätys, koska Virossa on nuuskan suhteen samat lait kuin Suomessa. He hakevat sitä enimmäkseen Venäjältä.

Alla olevasta linkistä pääsee katsomaan videon, jossa esitellään ystävyyskoulumme Kreutzwald Gymnaasiumin uudistettu ja remontoitu koulurakennus.

https://www.youtube.com/watch?v=oEUJg_hCjsA&feature=c4-overview&list=UU28dhP99shpSt2VQeedfwkQ

Tässä yhden majoittajan, Kristin Avansin vastauksia pariin kysymykseen Võrusta:

Mikä Võrussa on parasta?

Parasta Võrussa on se, että siellä ei ole paljon liikennettä ja se on rauhallinen kaupunki. Täällä on kaunis Tamula-järvi ja promenadi. Joka kesä täällä pidetään hieno kansanjuhla.

 

Mikä on nuorten ihmisten kannalta suurin ongelma?

Suurimpana ongelmana on, että täällä ei ole paljonkaan tekemistä. Täällä on vain pari urheilukeskusta ja vähän väkeä sekä vain yksi lukio.

 

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia sinulla on?

Lukion jälkeen haluaisin mennä Tarton yliopistoon. Opiskelisin varmaankin matematiikkaa, mutta minulla ei ole vielä kunnon suunnitelmia. Haluaisin palata sen jälkeen Võruun, mutta täällä on vaikea löytää hyvää työtä.

 

 

Kysymyksiä opiskelijoillemme:

1.      Mitä jäi mieleen matkalta?

2.       Miltä Võru vaikutti?

3.      Tutustuitko Kreutzwaldin lukion opiskelijoihin ja aiotko pitää yhteyttä?

 

Elmo vastaa:

1.Lukiosta jäivät mieleen pirteät ja kirkkaat värit seinillä; se, että ruokalan keittäjät annostelevat ruoan; että venäjä on pakollinen kieli ja musiikin tunneilla opiskelijat perehtyvät lähinnä teoriaan ja laulamiseen.

2. Elämä Võrussa voi olla nuorille ankeaa tai tylsää ellei ole hyvässä kaveriporukassa. Päihteiden käyttö nuorilla on myös yleistä.

3. Tutustuin moniin ystävyyslukiomme nuoriin, ja jatkamme yhteydenpitoa luultavasti netin kautta.

 

Justus vastaa:

1. Kreutzwaldin lukio on melko suuri, ja ala-aste, yläaste ja lukio taitavat olla samassa rakennuksessa. Koulun seinät olivat värikkäät. Kuulemma oppilaat halusivat pois tylsän värin, minkä vuoksi seinät maalattiin hienommiksi. Koulun musiikkitunnit ovat aivan erilaiset kuin meillä. Heillä ei ole kitaroita tai rumpuja, vaan he laulavat, tanssivat, soittavat joitakin pieniä soittimia ja opiskelevat musiikin teoriaa ja historiaa.

Tartto oli hieno kaupunki, ja vanha osa kaupunkia oli upea. Tarton yliopisto on hyvin arvostettu. Harmitti vain, kun emme käyneet tutustumassa kuin ulkoapäin.
Matka Ahhaa-keskukseen oli mielenkiintoinen. Ahhaa on kuin Heureka: paljon hauskoja ja mielenkiintoisia laitteita ja huoneita. Astioiden teko savesta oli hauskaa, ja odotan, että saan teokseni itselleni. Ainoa miinuspuoli matkassa olivat pitkät bussi- ja junamatkat, jotka uuvuttivat.

2. Võru on melko pieni kaupunki, eikä siellä ole paljon urheilukeskuksia, joten nuoret kai järjestävät siellä omaa tekemistä porukalla. Mutta Võru on rauhallinen paikka, ja siellä on paljon hienoja ulkoilupaikkoja.

3. Lukion nuoret osasivat kaikki hyvin englantia, joten kommunikointi oli hyvin helppoa. Yhteydenpito nuorten kanssa käy varmaan sosiaalisen median kautta.

 

 

Kuvat: 
Justus Hämäläinen, Hannes Lainio
Teksti: 
Justus Hämäläinen, Elmo Karttunen, Hannes Lainio